Doris Stockmannin kodin ikkunoista aukeaa esteetön näkymä kevätsateen tummentamalle Katajanokalle.
– Meri on aina ollut minulle tärkeä, Stockmann sanoo.
Mereltä alkoi vuonna 1946 myös Stockmannin partiopolku. Kotilippukunta Sjöscoutkåren Vikingaflickorna oli tuolloin ainoa tyttöjen meripartiolippukunta jatkosodasta toipuvassa Suomessa. Bläckfiskarna-vartio kokoontui viikoittain ja seilasi Suomenlahden vesiä Amanda-purjeveneellä.
– Partio oli silloin viikon kohokohta. Kilpailua muiden harrastusten kanssa ei ollut. Nykyään tilanne on toinen: veljeni lapsenlapsilla on viikossa yksi vapaapäivä.
Lähes seitsemän vuosikymmenen ajan jatkuneen harrastuksensa aikana Stockmann on toiminut kovan luokan partiopesteissä Suomen Partiolaisten ja Partiotyttöjen maailmanliiton WAGGGSin puheenjohtajana. Kouvolan jäsenkokouksessa marraskuussa hänelle myönnettiin kunniapartiolaisen arvonimi.
– Olen saanut partiolta todella paljon. Kunniapartiolaisena haluan puhua harrastuksen puolesta ja antaa näin jotain takaisin.
“Emme osaa enää kunnioittaa toisiamme”
1960-luvun lopun poliittinen ilmapiiri heijastui myös partioon. Suomalaisen partioliikkeen kannatus oli laskussa, ja erityisesti nuoret johtajat vaativat sen uudistamista. Stockmann oli mukana, kun Suomen Partiotyttöjärjestö ja Suomen Partiopoikajärjestö ryhtyivät neuvottelemaan yhteisen järjestön perustamisesta.
– Silloin esimerkiksi toimintasuunnitelma ja talousarvio piti käsitellä seitsemässä instanssissa. Ei ollut mikään pieni työ sovittaa kaikkien toiveita yhteen. Muutos on uhka, jonka edessä ihmiset toimivat samaan tapaan kuin eläimet: joko hyökkäävät tai lähtevät pakoon.
Vaikka partiossa haetaan nykyään ratkaisuja samankaltaisiin ongelmiin kuin 1960-luvulla, on suhtautuminen kanssaneuvottelijoihin Stockmannin mielestä muuttunut.
– Nykyään emme aina osaa partiossa kunnioittaa toisiamme. Partio on monille todella tärkeä asia, ja oman mielipiteen vastaiset näkökannat koetaan uhkana koko harrastuksen tulevaisuudelle.
Partion tehtävä on pitää yhteyttä omiinsa
Partioharrastuksen tulevaisuudesta Stockmann ei ole huolestunut. Perinteiden säilyttäminen ja uudistuminen eivät hänen mielestään sulje toisiaan pois.
– Partio on yhä Suomen suurin nuorisoliike. Perinteisiä partiotaitoja voi mainiosti soveltaa nykyaikaan. Viime kesänä nikkaroimme FiSScenin leirillä kanistereista pyramidit, jotka leiriläiset ampuivat innolla alas Angry Birds -palloilla.
Partion vahvuuksiksi Stockmann nostaa kansainvälisyyden ja johtajakoulutuksen.
– Olin toiminut vasta kuukauden Akateemisen Kirjakaupan myymäläpäällikkönä, kun sain vastuulleni koko kirjakaupan muuton tavaratalosta Kirjataloon. En olisi selvinnyt urakasta ilman partiosta saamaani organisointikokemusta.
Stockmann uskoo, että tieto partiosta kulkee edelleen tehokkaimmin suusta suuhun. Hän antaa kiitosta erilaisille tapahtumille, joihin partiolaiset ovat voineet kutsua mukaan kavereitaan. Stockmann liittyi itsekin partioon luokkatoverin isosiskon houkuttelemana.
Partion pitäisi kuitenkin tarvittaessa päästää jäsenensä ja erityisesti johtajansa myös vapaalle.
– Partiossa on se vika, että hyvien tyyppien harteille kaadetaan liikaa töitä. Harrastuksen täytyy myös joustaa – välillä pitää saada tehdä muutakin. Partion tehtävänä on pitää yhteyttä omiinsa.
”Toivon, että minut muistettaisiin hyvänä ystävänä”
75-vuotissyntymäpäiväänsä Stockmann juhli etukäteen partiolaisten ja muiden ystäviensä seurassa Korjaamolla. Varsinaista juhlapäivää 11. toukokuuta hän vietti läheistensä seurassa.
Nykyisin Stockmann toimii Pyhän Yrjänän partiokillan varapuheenjohtajana. Hän myös tapaa säännöllisesti partioystäviään.
– Jo 35 vuoden ajan olemme säännöllisesti kokoontuneet vuoden 1970 Neljän tuulen leirin johtajien kesken syömään joululounaan. Valitsemme joka kerta uuden ravintolan, Stockmann kertoo.
Myös Bläckfiskarna-vartio tapaa yhä silloin tällöin. Partiolaisena Stockmann haluaisi tulla muistetuksi juuri hyvänä ystävänä.
– Ystävät ovat parasta, mitä olen partiosta saanut.
Mutta mikä on WAGGGSin ja SP:n entisen puheenjohtajan suurin saavutus partiossa? Stockmann hymyilee ennen kuin vastaa.
– Olen oppinut purjehtimaan! Rantautuessa jonkun täytyy ottaa ohjat, käskeä muita ja kertoa, mitä tehdään. Illalla veneneuvostossa on sitten aikaa keskustella siitä, mikä onnistui ja mikä meni pieleen. Johtaminen toimii samaan tapaan myös maissa: eri tilanteita on lähestyttävä eri tavalla.
Doris Stockmann toimi Suomen Partiolaisten puheenjohtajana vuosina 1975–1979 ja WAGGGSin puheenjohtajana 1984–1987. Panoksestaan suomalaiselle partiotoiminnalle hänelle myönnettiin Hopeajoutsen vuonna 1974. Suomen Partiolaisten kunniapartiolaiseksi Stockmann kutsuttiin Kouvolan jäsenkokouksessa 17.11.2012.
Teksti: Sanna Puutonen, kuva: Otso Nuotio.